Kohta kämppikset?2019-09-30T15:19:15+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://jonna-a.vuodatus.net/Jonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Huonoista ajoituksista ja vielä huonommista]]> Seuraavaksi aloin selvittää tuota hedelmöityshoitoa. Mieluiten käyttäisin omaa luovuttajaa - mutta kun, mutta kun... ja se yksi sovittu meni nyt pieleen. Felicitas hoitaa vain pariskuntia. Otan yhteyttä Väestöliittoon. Lainmuutos karkotti luovuttajat. Kiva kiva. Nyt on alkanut uusia ilmaantua, mutta kaikkine testauksineen ja muineen homma toimii taas vasta alkuvuodesta. Uusia hoidettavia ei oteta edes jonoon ennen alkuvuotta. Suosittelivat menemään Viroon. Kas kun ei Royal Onnelaan.
Olen niiiiiin väärässä paikassa väärään aikaan. Ja ihan pikkuisen vihaan eksääni, jonka kanssa piti olla yhdessä koko loppuelämä, kunnes hän minut 34-vuotiaana yks kaks jätti ja muutti 25-vuotiaan tanssijan perässä Berliiniin. Minusta 33 on aika nuori saamaan viidenkympin villityksen? Puhumattakaan siitä, että se raapiminen oven takana ei ole hellittänyt vieläkään (erosta on kohta neljä vuotta!). No, en kai olisi (näin) katkera jollen olisi tämän ikäinen jo. On tässä ollut sutinaa, mutta tuo lapsiasian kiireellisyys asettaa sellaisia paineita jo ekoille treffeille, että tuntuu hiukan työläältä ajatella "rauhassa tutustuvansa" yhtään kehenkään. Voihan sitä tutustua sittenkin, kun on se lapsi, mutta viimeinen mitä kaipaan, on olla loppuikänsä sidoksissa lapsen kautta johonkuhun joka kolmen kuukauden jälkeen osoittautuu aivan vääräksi ihmiseksi. On niitäkin nähty tuttavapiirissä. Nopeimmat eroavat jo ennen lapsen syntymää ja tappelevat sitten seuraavat 18 vuotta. Huokaus. No, kai sitä voi antaa väärää ja oikeaa mallia lapselleen niin monella tavalla. Minunkin vanhempani ovat edelleen yhdessä, vaikka parempi olisi ollut, jos olisivat eronneet jo kauan sitten. Ehkä olisi itselläkin säilynyt edes jokin illuusio rakkauden mahdollisuudesta miehen ja naisen välillä.
Eron jälkeen olleet muutamat ihmissuhderäpellykseni ovat vain jokainen lykänneet tätä lapsentekopäätöstä. Nyt en enää odota. Paitsi sinne alkuvuoteen. Inshallah, jos olisin uskovainen, nyt ajattelisin että tälläkin on joku tarkoitus. Ehkä se oikea on jo ihan nurkan takana. Hah hah.
Mut hei. Mikäli tällä blogilla on miespuolisia lukijoita, menkää luovuttamaan! Jos vain voitte ajatella elävänne sen asian kanssa että 18 vuoden kuluttua mahdollinen lapsi saa tietää henkilöllisyytenne. Ei se ehkä loppupeleissä niin huono juttu olekaan, lapsen identiteetin muodostumisen kannalta. Ja onhan noita ollut maailman sivu, niinkuin erilaisia perheitäkin.
]]>2007-11-06T11:22:00+02:002019-09-30T15:18:43+03:00https://jonna-a.vuodatus.net/lue/2007/11/huonoista-ajoituksista-ja-viela-huonommistaJonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Toimintaa]]> ]]>2007-11-05T13:56:00+02:002019-09-30T15:18:46+03:00https://jonna-a.vuodatus.net/lue/2007/11/toimintaaJonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Muutos suunnitelmiin]]> ]]>2007-09-15T09:03:00+03:002019-09-30T15:18:48+03:00https://jonna-a.vuodatus.net/lue/2007/09/muutos-suunnitelmiinJonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Kohta ollaan tosipaikan edessä]]> Mutta nyt kun tämä alkaa tuntua todelliselta, kutittelee vatsanpohjaa myös paniikki. Vaan ei auta: oikeasti tiedän mitä mieltä olen. Asiaa on nyt käännelty ja väännelty kohta kolmatta vuotta. Joskus se on tehtävä. Niinkuin sukeltaisi kylmään veteen: ei se siltä sitten kohta enää tunnu. Maailman luonnollisin asia. Joskus täytyy vain uskaltaa heittäytyä.
Niin muuten, löysin toisenkin blogin jossa ollaan samalla asialla, vähän vain eri keinot käytössä: http://katiag.vuodatus.net/ Ja kiitos kaikista kommenteista. Pohdittuani asioiden laillisuuspuolta päätin, että yksinkertaisesti en ilmoita Kelalle kuka isä on. Olisin voinut siirtää koko homman klinikalle, mutta sitä en edelleenkän halua. Katsotaan nyt ensin, tulenko edes raskaaksi. Ovulaatiotikut ajattelin kyllä ottaa käyttöön. Näin edetään, vaihe kerrallaan. ]]>2007-07-26T21:19:00+03:002019-09-30T15:18:50+03:00https://jonna-a.vuodatus.net/lue/2007/07/kohta-ollaan-tosipaikan-edessaJonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Nurkan takaa]]> Lähinnä minua mietityttää, että jos tästä tulee jotain, miltä tuntuu olla "vieraan miehen" lapsen isä? Jaa, no onhan niitä uusperheitä muitakin. Taas yksi kumma kaava päässäni. Niinkuin sekin, että asiat täytyisi tehdä tietyssä järjestyksessä. Olen joka tapauksessa jo puhunut suunnitelmistani, eikähän tuo niitä säikähtänyt, tulee hieman erikoisemmasta perheestä itsekin.
]]>2007-07-12T22:52:00+03:002019-09-30T15:18:54+03:00https://jonna-a.vuodatus.net/lue/2007/07/nurkan-takaaJonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Outoja tunteita]]> Järjestelen asioita. Kun mikään ei tapahdu vahingossa... laskeskelen kiertopäiviä, pitäisi varata lääkärintarkastuksia, selvitellä asuntoasioita... jos joku täällä ymmärtää jotain äitiyspäivärahan ansiosidonnaisuudesta, olisi kiva jos vastaisitte kommentteihin: jos maksan itselleni takautuvasti yrittäjäeläkettä edelliseltä kahdelta vuodelta, eikö nämä oteta silloin tuloina huomioon äitiyspäivärahaa määrättäessä? Minulla ei ole yritystä, työskentelen free-kortilla, ja palkkiot muodostavat vain osan tuloistani. On kiikunkaakun, olenko edes yrittäjäeläkevelvollinen. Mutta järkeväähän se olisi maksaa vaikka vähän ylimääräistäkin. Virallisilta tahoilta vastaus tähän riippuu siitä, miltä taholta kysyy. Joten kerään useampia mielipiteitä.
Olen alkanut puhua tästä asiasta lähipiirilleni. Ja tuonut esiin, että apu on sitten varmaan tervetullutta. Mutta että ei sitä odoteta, ystävyys säilyy muutenkin. Tarvitsee sitä sellaisiakin kavereita joiden kanssa voi sitten puhua ihan muustakin kuin lapsista.
]]>2007-05-24T22:20:00+03:002019-09-30T15:18:58+03:00https://jonna-a.vuodatus.net/lue/2007/05/outoja-tunteitaJonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Näin naapurissa]]> ]]>2007-05-15T10:35:00+03:002019-09-30T15:19:00+03:00https://jonna-a.vuodatus.net/lue/2007/05/nain-naapurissaJonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Biologinen kello versus paperinen kalenteri]]> Hm, enhän minä voi tuohon vastata. Olen tyyppiä ihminen, joka perustelee kaiken itselleen järkevästi. Tunteetkin. Eli vaikka halu olisi biologinen, kyllä minä selitykset keksisin. Olen aina halunnut lapsia, eiköhän suurin osa ihmisistä ymmärrä tämän ilman perustelemattakin. Nythän hallituskin hommaan ihan erikseen kannustaa. Minua kiehtoo ajatus siitä että saa tutustua todella syvällisesti johonkin täysin eri ihmiseen, seurata hänen kasvamistaan itsekseen. Olen utelias kokemaan että mitä se vanhemmaksi tuleminen oikein on. Rankkaa, varmasti. Ihanaa, kuulemma. Yksi niitä harvoja asioita, joita ei elämässään ikinä kadu, sanoi nuorena isäksi joutunut. Itsekkyydestään siinä joutuu luopumaan. Se saa mennäkin. Maailma on minusta loppujen lopuksi niin kiehtova paikka että kyllä tätä mielellään näyttäisi muillekin. Minulla ei ole ollut polttavaa tarvetta tehdä lasta itse (etenkin nyt kun en ole parisuhteessa ja se ei voi tapahtua osittain suunnittelematta - koko hommasta tulee kamalan teknistä!) mutta koska adoptiojonot ovat ihan mahdottomat ja tuota ikää alkaa olla, on parempi tarttua toimeen. Elämäni on kyllä tosi hyvää näinkin. Olen urallisesti, taloudellisesti ja ihmissuhderintamalla saanut ihania asioita. Pidän tätä tyytyväisyyttä hyvänä lähtökohtana. Lapsi ei ole minkään oman tyhjiöni täyttämistä. Vaikka en saisikaan lasta, maailmani ei romahtaisi. Elämäni olisi vain vähän erilaista.
Ei se ole biologinen kello, se on syntymäaika passissa versus kalenterin päivämäärä.
]]>2007-05-13T11:06:00+03:002019-09-30T15:19:02+03:00https://jonna-a.vuodatus.net/lue/2007/05/biologinen-kello-versus-paperinen-kalenteriJonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Taivastelu]]> Viime vuonna hedelmöityshoitokeskustelun yhteydessä esitettiin pöyristyttäviä, mutta varmaan yleisiä käsityksiä sateenkariperheistä. Kun tietää, miten jo yksinhuoltajiinkin suhtaudutaan, niin... Homojen adoptio-oikeutta ja lesbojen hedelmöittymishoitoja vastustetaan useimmiten juuri lapsen edulla ja sitten tunnesyillä. Ajatellaan että lapsi kasvaa kieroon tavalla tai toisella, miestenvihaajaksi tai homoksi tai sitten kiusataan koulussa. No, minua kiusattiin vaikka olin perusperheestä. Aina löytyy syy niin kauan kuin kiusaaminen kouluissa sallitaan. Ja suurin osa homoista tulee kyllä ihan perusheteroperheistä. Tai mikä nyt on perus... ihan kaikki perheet ovat omalla tavallaan erikoisia. Varsinkin homojen perheensisäistä adoptio-oikeutta vastustavat toimivat jo olemassaolevien lasten etua vastaan: aivan kuin tällaisia perheitä ei olisi jo. Elämä vain hankaloituu kun tosipaikan tullen toinen (sosiaalinen) vanhempi on lapselle lain edessä ventovieras.
Vahinkovauvoja homo- ja lesboperheisiin ei synny. Tutkimukset osoittavat että ihan samanlaisia lapsia on kasvanut sateenkaariperheissä. Ehkä ympäristön suhtautuminen on se suurin ongelma, kuvittelisin.
En minä aktiivisesti aio kylillä huudella että yksin ja vakaasti harkiten aion lapseni tehdä. Vastaan jos kysytään, mutta ihan aina ei jaksa alkaa omaa arkeaan hankaloittaa. On muitakin tapoja vaikuttaa kuin kärsiä marttyyrina, onneksi. Elää elämäänsä, päivittelijöillähän sellaista ei ehkä ole kun on muiden asioille niin paljon aikaa. Oman elämän meno on opettanut ainakin sen, että just kun jotain periaatteita oikein pitää, niin kohtapa niitä jo joutuu taas harkitsemaan uudestaan... että ihanko omilla aivoillani olin tämän itse keksinyt vai olikohan kyseessä taas joku takaraivoon iskostettu ulko-oppi.
]]>2007-05-12T13:19:00+03:002019-09-30T15:19:04+03:00https://jonna-a.vuodatus.net/lue/2007/05/taivasteluJonna_Ahttps://jonna-a.vuodatus.net/<![CDATA[Miesmallit]]> Kiinnostaisi lukea se ruotsalainen kirja, jossa väitetään että naiset salaa toivovat tyttöä ja että sen sanominen ääneen on tabu. En ollut ajatellut asiaa suhteessa ollessani, mutta yksinäisenä naisena kieltämättä pelottaa, mitenköhän selviän pojan kanssa jos se on vaikka hurjan villi. Toisaalta tykkään kyllä miehistä enkä itsekään ole ikinä ollut mitään prinsessatyyppiä vaan enemmän puissakiipeilijä. Ja jotkut pojat taas tykkää kirjoista ja matikasta. Yhdellä kaverillani on kaksi ihanaa poikaa. Isä on ulkomailla, tapaavat useamman kerran vuodessa. Äidin perhe on muuten läheinen ja auttamassa. Kyllä kaikesta selviää. Ja apua on tarjolla, kun osaa hakea. Nykypäivänä pitää varmaan osata myös vaatia.
Enemmän minua huolestuttaa, että hemmottelen pojan pilalle (en tiedä miksen pelkää tällaista tytön kohdalla). Freudilla olisi tähän varmaan yhtä sun toista sanottavaa, mutta siltä ei nyt kysytä! :D