Saattaahan se niinkin olla, etten tule raskaaksi. Yrittänyttä ei laiteta.

Yksin se on ehkä vähän helpompi hyväksyä kuin suhteessa, jossa se olisi varmasti pahemman kriisin paikka. Heteropariskuntakuvioon kuuluu ne tietyt asiat. Paineet eivät välttämättä tule edes pelkästään ulkoapäin, vaan itsekin huomaamattaan ottaa stressiä siitä, millä tavalla asioiden pitäisi mennä sen sijaan että miettisi, millainen suhde olisi juuri meille sopiva. Ja sitten kyllä ystäväpiiri huomauttelee, jos heteropari tekee jotain "toisin". Näin ainakin meillä oli. Yksinäisenä naisenahan minulle ei edes "kuulu" lasta. Surisin sitä sitten... yksinäni.

Entä jos lapsi on vammainen. No sitä katsotaan sitten. Ystäväpiirissäni on erilaisia ihmisiä, ja onnellisuus tai hyvä elämä ei ole mikään yksiselitteinen juttu. Ainakaan se ei löydy sieltä, mihin mainokset ja tämän ajan arvot meitä ajavat: urasta, rahasta, itsekeskeisyydestä.

Pahinta olisi kumminkin jos siitä tulisi pappi, nyrkkeilijä, poliisi tai upseeri. Sitten tiiä mitä sitten tekisin. :D