Juuri kun olen pääsemässä toteutukseen tässä lapsiasiassa, tapaan miehen. Olemme kyllä tienneet toisemme kymmenisen vuotta saman tuttavapiirin kautta, mutta nyt ilmassa on ehkä jotain enemmänkin. Etenemme hitaasti ja rauhallisesti, mutta olen silti ymmälläni. Ei minulla ole kovin kauaa aikaa katsella. Exältäni tuli hyvä neuvo tekstiviestillä: tee se lapsi ensin, mieti sitten. Kyllä, varmaan parempi pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.

Lähinnä minua mietityttää, että jos tästä tulee jotain, miltä tuntuu olla "vieraan miehen" lapsen isä? Jaa, no onhan niitä uusperheitä muitakin. Taas yksi kumma kaava päässäni. Niinkuin sekin, että asiat täytyisi tehdä tietyssä järjestyksessä. Olen joka tapauksessa jo puhunut suunnitelmistani, eikähän tuo niitä säikähtänyt, tulee hieman erikoisemmasta perheestä itsekin.